A life apart

Olen tutustunut Venäjän rangaistuslaitoksia kuvaaviin teoksiin, kertomuksiin, ajalta ennen Neuvostoliittoa, sekä valankumouksen jälkeisiltä vuosilta. Olen lukenut pohjoisista pakkotyö leirien elämästä ja vankien kohtelusta, alkaen tuosta Dostojevskin tunnetusta klassikosta: Muistelmia kuolleesta talosta. Gustav Helinin The Abart, sekä Soltsenytsin Denisovich päivään.

Kaikilla noilla kuvauksilla ja kertomuksilla on eräs lukijan heti tunnistama yhteinen nimittäjä: Tapaukset ovat Venäjältä, ne ajoittuvat kauas historiaan, aikaan jolloin yhteiskunnat olivat muutenkin heikosti kehittyneitä eikä liberaalinen demokratia tuolloin ollut kaikkein päällimmäisin arvo kansojen ajattelussa. Neuvosto aikainen rangaistu laitos taas kuului uskottavasti sellaisen järjestelmän piiriin, missä pyrittiin hävittämään poliittiset vastustajat ja murtamaan heidät sitä vasten suunnitelluissa laitoksissa. Kaikki nuo kertomukset olivat siis lähtöisin ajallisesti etäisistä - taikka äärimäisistä poliittisista olosuhteista. Kertomuksien ja kirjojen julkaisu ja arvostelun näkökohdat perustuvat suurelta osin poliittiseen hallinnon arvosteluun, ehkä sen vuoksi ei kenenkään mieleen ole tullut vertailla noita oloja ja menetelmiä sivistyneeksi kutsuttujen valtioiden lähiaikaisiin vankeinhoito menetelmiin.

En liioin pysty sanomaan missä määrin Stalinin ajan rangaistuslaitokset muistuttavat suomalaista vankeinhoitolaitosta, sillä jos noihin kirjoitettuihin kuvauksiin on uskomista, niin suomalaiset vankeinhoitomenetelmät kuusikymmentä luvulle loppuun asti, joiltakin osin, tuntuivat vielä kovemmilta, vielä epäinhimillisemmiltä kuin nuo kuuluisat vankileirit Venäjällä.

Suomen poliittista, sekä kulttuurisista asemaa idän ja lännen välillä on pohdittu ja arvuuteltu sodan jälkeisistä vuosista asti lähes kaikissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä.

Kansalliselta kulttuuriltaan Suomi on itse aina katsonut kuuluvansa läntisen maiden ja hallintotapojen piiriin, tosin ne jotka ovat viettäneen pitkiä aikoja läntisissä maissa myöntävät, että on havaittavissa selvä ero siinä kansallisessa ja nimenomaan valtion hallinnollisessa ilmapiirissä joka Suomessa on vallinnut.

Vankila olot ovat aina olleet se mittari, joka on lahjomattomasti paljastanut yhteiskuntien demokraattiset puutteet, sekä sen henkisen ilmapiirin mikä yhteiskunnassa kulloinkin valitsee.

Se tosiasia, että nuoria rikoksen tekijöitä kidutettiin suomalaisissa valtion ylläpitämissä rangaistuslaitoksissa kuudenkymmenen luvun loppuvuosiin asti, perustuu eri puolilla maailmaa tehtyihin tutkimuksiin, joissa tutkittiin eristyksen ja siihen liittyvien ajatuksenmurtamismenetelmien vaikutuksista ihmiseen.

Joukko amerikkalaisia asiantuntijoita, kuten, professori E Lawrence, Tohtori Harrold G. Sekä eräät muut ovat havainneet, että yksilöt, jotka viettivät vaikkapa vain muutaman päivän eristys- sellissä, voivat kärsiä eriskummallisista kokemuksista, hallunasaatioista, vaikuttimien vääristymistä, masennuksesta, älyllisen suorituskyvyn muutoksista, sosiaalisen ihmissuhteiden vääristymisestä ja jakomielitaudin oireista. Pelkkä eristäminenkin ilman fyysistä pahoinpitelyä on äärimäisen ankara rangaistus, ja sen voidaan odottaa aiheuttavan dramaattisia muutoksia ihmisessä.

Poliittisen vangin ja rikos vangin välillä on ajateltu olevan selvä ero. Tosiasiassa sitä on vaikea erottaa silloin, kun nuori rikoksentelkiä tuomitaan vähäpätöisistärikkomuksista, enemmän hallinnollisin päätöksin, kuin puolettomien tuomioistuinten ratkaisun, silloin kun yliset syyttäjä, tuomarit ja puheenjohtajat näissä tuomioistunnoissa eivät voi kätkeä sitä vihaa ja halveksuntaa, jota he kulloisienkin istuntojen kestäessä peittelemättä osoittavat syytettyjä kohtaa, tuomitsemalla nämä vähäpätöisistä rikkomuksista vuosiksi pidettäväksi kuritushuoneessa, kuten kioskin lasin rikkomisesta kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen, ja kun osalta kansalaisista riistetään kansalaisoikeudet viideksi vuodeksi kerrallaan ja kun heistä puhuttaessa käytetään valtion viranomaisten keskuudessa sellaisia määrityksiä, kuten; epäsosiaalinen, hyödytön ja tuottamaton kansalainen joka ei palvele talouselämää.

Ja kun kaikki tämä tapahtuu rauhan aikana, jolloin kaikkialla maailmassa pyritään uudenlaisin kriminaali poliittisin keinoin järjellisiin menetelmiin ja lopputuloksiin, niin silloin on alettava katsella maan historialliseen menneisyyteen ja onko rikoslaki, tuomioistuimet, ja vankeinhoitolaitos olleet vai kaksinaamaisen politiikan välikappaleita.