Merimies

HERRASMIES VAI MERIMIES

Merimiehen synty

Laivamies,merimies,'seiluri','marineri', 'meri-jätkä' aina valmis lyömään vapaalle milloin vain tilaisuus siihen oli tarjolla, joka oli kuitenkin aika harvoin, paitsi ulosmaksu päivinä, jolloin hänestä tuli kohtuuttoman reilu ja antelias.

Läntisen maailman merenkulkija, merimies seilatessaan syviä meriä, jäin suurin piirtein samanalaiseksi kristikunnan ensimmäisen 1970 vuoden ajaksi.

Ensimmäinen autenttinen merimiehen ääni on kuultu paljon myöhemmin Anglo Saxksisessa runoudessa, "merenkulkija",

Keskiajoilta lähtien suorat todistus tulee enemmissä määrin ensimmäisestä meri säädöskokemasta nimeltä ' Oleronin tuomio,' joka otettiin käyttöön 11 vuosisadalla, opastamaan ja ohjamaan sen aikaisia merenkulkijoita ja perustui Rodoksen saaren lakiin jo ennen Kristuksen syntymää.

Kirjoitettua merimiespalvelua on runsasta viety kirjoihin jälkeen 1500 luvun merimies itse ei juuri missään ollut kirjoituskykyinen - eikä liiemmin halukaskaan osallistumaan merkinnän pitoihin, ja mitä hänen olisi pitänyt sanoa noina vuosina muuta kun täydentääkseen komentosanoja, ja kaikkia siihen liittyvää, oli hän tullut sitten ankkurisilmän kautta laivaan matruusiksi, taikka laivaisännän valitsemaksi upseeriksi.

Tämän jutun kohde on läntisen merimiehen olemus ja persoona. Ja se miten se on ilmennetty kansallisessa kirjallisuudessa.

Ennen kaikkea, lähes aina on pyritty määrittämään se työ ja ammatti mitä merimies on suorittanut, riippumatta ajasta milloin hän sitä teki.

Meidän täytyisi katsella meren miestä historian pilkkomia ajan jaksoja vasten, kokoamalla yhteen ne vähäiset vielä jäljellä olevat tosiasiat, siinä laajassa kirjoitetussa ja painetussa navigointi historiassa, jolloin suuret valtameret lakkasivat olemasta esteininä ja alkoivat muodostua maailmanlaajuisiksi valtateiksi, meidän olis seurattava häntä noille ensimmäisille suurille tutkimusmatkoille, jolloin maailman kartasto piirrettiin, kovaan eloon ja hiljaiseen sankaruuteen kansanyhteisön muodostumiseen, sotaan ja Trafalgartiin- kaikkeen tuohon, purjelaivojen viimeisiin päiviin, höyrylaivojen aikaan asti.

Tutkimukset joidenkin kohdalta saattaa paljastaa samankaltaisuutta saaristolaisien ponnistellussa ainaisia luontovoimia vastaan.

Myöhäisemmät pehmenneet tavat ja käytännöt laivoilla ovat hävittäneet joitakin tiettyjä piirteitä merimiehistä, kuten julmuus ja väkivalta, joka oli yleistä keskiajan laivoilla, joista useammat eivät paljoa eronneet merirosvoista, merimies oli todella suoraan alenevassa polvessa saksimerenkulkijoiden jälkeläinen, joista Rooman runoilijat lauloivat,

"hurjapäisempi kun muuta viholliset, ja ovella samalla, kun ovat hurjimmillaan, meri on niiden sotakoulu ja myrskyt niiden ystävänä, ne ovat merisusia, jotka elävät ryöstösaalilla."

Silti tämä heijaste saattaa olla paljolti viitteellinen, siten, että tällainen hurjapäisyys oli yksi rohkeuden muoto ja sen tuottava apukeino. Meidän pitää myöskin katsoa sitä, ettemme hyväksy liian realistisena maaihmisien arviointeja ja kuvitelmia merimiehistä.

Merimies on viettänyt suuren osan elämästään irrallaan maissa elämisestä, eläen eristetyssä laivayhteisöissä omien toveriensa ja kaveriensa keskuudessa, sidottuna veljeyteen meren vaaroilla ja alituisesti muuttuvan elementin uhalla, jotkut tulivat kutsuttuna ja tunnettuina suolana- meren suolaisina miehinä, joihin voitiin paikan tullen luottaa, hyvinä tovereina, koska elämä usein perustuin keskinäiseen apuun noissa puurakenteisissa maailmoissa.

Tässä olen nyt puhunut puu ja purjelaivojen aikakaudesta, vaikka yhtä hyvin tämä koskee höyrylaivojen aikakautta.

Vanhat 'marineerot' ja 'lobos de marit' ovat osoittaneet neuvokkuutta ja erilaisien tilanteiden vaatimiin ratkaisuihin, valmiina ja valppaana toimimaan tilanteen vaatimusten mukaan, joka on muokannut heistä aloitekykyisen, aristelemattoman rodun, joka ei koskaan kaihtanut yritystä sen vaaran vuoksi.

Merielämä ja työ on vaatinut paljon niiltä, jotka ovat valinneet sen elämänmuodokseen ja tehtäväkseen, monta uhrausta ja monesta paitsi jäämistä, se oli jo muinainen tosiasia, että merimiehen on elettävä elämänsä merellä