on which side they are with their shining shoes

Tässä joitakin viikkoja sitten jouduin lähes käsirysyyn erään lenseä käytöksisen lahkoutuneen harpunsoittajan kanssa, tämän lenseys katosi heti, kun sanoin israelilaisien muuttuneen itse natsi saksalaisiksi SS joukoiksi ja kohtelevan palestiinalaisia samalla tavalla kun heidän isiään kohdeltiin 30.40 luvuilla saksassa.

En millään kykene ymmärtämään suomalaisien romanien, uskonkuntien ja lahkojen - heidän oman uskontojensa vastakohtaisien vääräuskoisien sionistien palvontaa, jonka kaltaista kuuliaisuutta on vaikea löytää edes ääri islamistien omiin profeetoihinsa kohdistavassa uskollisuudessa, suomen lahkolaisien piirissä Israel on jumalan itse oikeuttama kansa, joka tulisi kaikkine tekoineen hyväksyä uskon historiansa pyhittämäksi.

Israelin valtion olemassaolon kieltämiseen liittyy aina vaara, eikä Israelin valtion oikeutta olemiseen ilman kansanmurhaa voi peruuttaa.

Israelin valtion olemassaolon oikeus ei kuitenkaan ole perustettu juutalaisen kansan varaan, ei sen mytologiaan, ei Abrahamin sopimukseen jumalansa kanssa, ei kymmeneen käskyyn, vaan yhdistyneiden kansakuntien sopimukseen, ja sen mukaiseen päätökseen 1947, jakaa Palestiina - entinen ottomaanien hallitsema alue, sittemmin brittiläinen madaatti, - arabien ja juutalaisien valtioksi, arabien ja juutalaisien valtioksi, ei yksistään Israelin valtioksi, olkoon Israelin asukkaiden geneerinen ja rodullinen alkuperä sitten mitä hyvänsä ja kantoi se sitten minkälaisia illuusioita tahansa, se ei muuta sitä tosiseikkaa, että Israelin valtio on olemassa vain tuon 1974 sopimuksen kautta.

Joku saattaa lisätä kuin historiallisena totuutena sen, että osa Palestiinan Israel on muodostunut vuosisataisesta juutalaisesta maahanmuutosta, ja sen mukaisesta pioneerimaisesta työstä, joka antaisi heille etnisen oikeuden tuohon maa-alueeseen.

Mitä hyvänsä kromosomia Israelin väestössä sitten esiintyykään, kharzria, seemiläistä, romani, taikka espanjalaista alkuperää, sillä ei ole mitään merkitystä, eikä se vaikuta Israelin olemassaolon oikeuteen, eikä se liioin velvoitteena vaadi ketään valtion siviilihenkilöä, vääräuskoinen taikka oikeauskoinen, sillä kaikki ovat samalla viivalla valtion olemassaoloon nähden.

Jopa israelilaisten alku isien maantieteellinen alkuperän on hämärtynyt tuntemattomaksi tuon alueen rotujen sulatusuunissa.

Ne juutalaiset, jotka asuttivat tuota aluetta Palestiniassa, synty ja alkuperästään huolimatta pyrkivät muodostamaan yhtenäisen kansan, kansan jolla on yhtenäinen kieli, rajat, poliisivoimat ja Armeja.

Biasporan juutalaisilla sen sijaan ei ollut mitään näistä edellä mainituista asioista, joilla muodostetaan valtio. Ja tuo, aset5ti diasporalaiset erilleen, eri kategoriaan, joka oli eläminen vääräuskoisten keskellä, ilman yhtenäistä hallintoa, ja tässä on se ero Israelin ja diasporan välillä. Israelilaiset ovat hankkineet kansallisen identiteetin ja diasporan juutalaiset identtisloivat itsensä pelkän uskonnon kautta -eivät kansallisuutteen eikä rotuun vedoten.

Tämä saattaa kuulosta traagiselta paradoksilta, sen vuoksi, että juutalaisuus uskontona- vastoin kun kristinusko, buddhalaisuus ja islam - vetoaan historiallisen kansan jäsenyyteen, valittuun rotuun ja kaikkiin kansallishistoriallisiin tapahtumiin; josta jokainen suomenkin kanakoulun käynyt on lukenut ja kuulut: kuten Exodus Egyptistä, massabean kapina, Hammanin kuolema, temppelin tuhoaminen, ym,ym.

Vanha testamentti on äärimäinen kertomus kansan historiasta, se on samalla antanut ensimätisen yksijumalaisuuden sen aikaiselle maailmalle, jokainen rukous ja rituaali palvoi ja palvoo edelleen muinaista rotua..

Tuo rotuoppi, on ajanut juutalaiset kautta historian erilleen, se on pikkasen samanlainen oppi kuin romaneilla on ollut tähän päivään asti- jos joku kieltää, ettei romanien kulutuuri ja erittyminen ole puoliksi tietämätöntä rotuoppia on hän silloin aika tavalla väärässä, taikka vaan tietämätön.

Tämä tällainen uskomusjärjestelmä on aina ollut enemmän heimouumista,, kuin maailmanlaajuista ja on automaattisesti johtanut itse eristymiseen ja muodostanut henkisiä ja fyysisiä gettoja näiden väestöjen keskuuteen.

On aika vaikea määrittää, mitä termi juutalainen tarkkaan ottaen merkitsee.

Joku Nobel kirjailija, jonka nimeä en nyt tässä muista, muistan vaan, että oli liettualainen - on sanonut, että mustalaista on vaikea kuvata, sanoi myös, ettei hän tarkoita noita mustaturkasia jotka seisoskelevat tuolla torilla.

Jerusalemin hävityksen jälkeen juutalaisten oma kieli katosi ja sen mukana heidän pitkäaikainen kulttuurinsa. Aramaic tuli käyttökieleksi alkukristilliseen aikakauteen asti, juutalaiset runoilijat ja oppineet käyttivät espanjan niemimaalla arabiaa kirjoitustensa kielenä, myöhemmin saksaa, puolaa, venäjää, ranskaa, jotkut juutalaisyhteisöt Euroopassa kehittivät oman kielensä, kuten, Yiddish, ja Ladino.

Pääsääntöinen kirjallinen aktivisuus diasporan juutalaisien keskuudessa oli laadultaan teologinen, vaikka Talmud, Kabbala kömpelönä raamatun selityksenä on jäänyt osittain tuntemattomaksi nykyiselle juutalaisväestölle, vaikka ovat- on tässä sanottava kerran vielä - ainoa jäännös juutalaisesta traditiosta, jos sillä nyt on enää ollut mitään käytännön merkitystä ollutkaan kahden viimeisen vuosituhannen jälkeen. Mitä hyvänsä diasporasta sitten on syntynyt, se ei ole erityisen juutalaista, taikka sitten osa elävää traditiota.

Yksityisien juutalaisen filosofinen, tieteellinen ja taiteellinen menestyminen sisältää, ja on merkinnyt juutalaisvastaisten kansojen avustamista ja niiden käyttöön antamista, se ei edusta yleistä juutalaista kulutuurilista perintöä, taikka itsenäistä osaan perimästä.

Meidän aikamme juutalaisilla ei ole yleistä kulttuurilista perimää, pelkästään tietynlaisia tottumuksia ja tapoja, jotka ovat peräisin traumaattisesta gettojen historiasta ja uskonnosta jota suurin osa ei harrasta eikä usko