Kirjoituksia myllystäni

THE CHILDHOOD

by Harry

The men and the boy waded, they made through the water, the water between the rock and the shore wasn't quite deep, there was shallow and the seabed was covered with sand and loose rocks making the wading difficult, the man went first, and the boy followed him, the man was skinny, undernourished Brown hired an earnest-faced man of God, he wore a flannel shirt and loose pants, the pant legs were rolled up to his knees where the water just could be reaching, the boy after the man was at an age of seven with tanned skin and black hair.

There was a hut on the rock, not far from the mainland just a couple hundred of yarn out, they were making their way along the seabed to home, to the rocky island.

The broke waterfront continued far out in many directions with many small isles and with its cliff and bed of reeds, it was an archipelago, scarcely inhabited, there could find some red painted croft of a fishing family, living in their isolated poverty.

The hut stood on the pale rock and there was a single cramped room in this little hut and the sauna behind the wall, one weathered pine three stood on the only small earthy of the rocky island. The boy whose name was Hare was hungry; he was always hungry, the man had a bag of apples with him, and they sat down and ate the apple. It was a sunny day and the sea around like a mirror with no wind.

Getting complete eating the apples and oatmeal, the man said." It's time to pray and thanks the God for this meal", they need town and prayed for five minutes, the boy couldn't know the words to be utter so he says repeated those few words he heard of the man pray,

There was a wooden bridge sticking out of the rocky waterfront, like a short stump of a wharf, and there was a flat-bottomed boat tied at the wharf.

One day they set out with the boat, it was a lovely day as a day of midsummer and the man who was called Antto, rowed the boat, he pulled it across the small offing and stranded on the opposing shore. Antto said to the boy that they could find good stones there, he picked up a stone and showed it to Hare, It was white stone with porous surface, "It's marlstone", Antto said, " when you see such a stone, pick it up, and carry to boat, they are good stone for Sauna, we will find someone's in the village to pay them".

The picked up the more stones and loaded the boat deep down so the there was hardly freeboard when they started for the mainland.

Antto who was a well-known holy man a got borrowed a wheelbarrow and loaded it full of stones, then tey started for the village.

Antto didn't say any price of the stone they were selling, he wanted them who need to have the stones, he just knows that he and the boy with him, were hungry. Antto needs money only for oatmeal and bread, the apple in the summertime he got free, he was not allowed eat anything from living creatures.

The boy and mean wandering the roads of the village, working on the field and in the ray, The life went that way and Antton played his guitar and singing in the assembly room where people were singing and the presser spoke about the God in heaven.

Then came the autumn, the plain trees, the cold wind and the ice and snow. And the hungry still hung over the frozen environment.

Antto took his guitar and the Biblia and they landed on the mainland, the ice was firm enough to walk over and the walked to the village to have warm and something to eat, Antto wanted to spread the word of the Lord, singing and playing his guitar.

The was the personage it was a large mason behind the tall oaks, the Priest was the short fat stump of a man who after a knock of Antto opened the door. The Pries looked at Antto, then disappeared and was back an apple on his hand, the priest, " To gipsy boy", the priest said and gave the apple to Hare. When the door was flamed in front of the man and the boy they turned away and started their journey. Hare tried to eat the apple but found it soft and rotten.

On the road, the met a hawker, a woman with her burden

 Naisen valta on lisääntynyt, se on suoranaisesti näkyvissä kaikkialla, välillisesti sen valta on ollut, ja on edelleen osittain piilotettuna, ja toimii 'vaimonmiehen' kautta ja välittämänä.
Äitiytensä kautta vaimo ja nainen on saanut suojaverhon, jota on aika vaikea perinteteisistä syistä riisua ja se on tuo madonnaalinen uskomus, että nainen ja äiti ei voi olla itsekäs, väkivaltainen, eikä liioin puhu rumia.
Tosiaisassa jos pääset salakuuntelemaan naisseuruetta huomaat pian että naisilla on paremmat lahjat ruokkotomutuksille kuin miehillä koskaan.Sellaisessa uskomuksessa että nainen on luonnostaan siveellinen ja edustaa Jumalan äitiä, on totuutta saman verran kuin siinä kalsareissaan vääntelehtivässä iskelmätähdessä, joka Madonan nimissä esittelee yleisölle vanhenevia takamuksiaan.Se ken on lukenut kirjat täällä Pohjan tähden alla, muistaa miten papin vaimo esitti ja ajoi vaatimuksiaan aviomiehensä kautta, ' jos et suostu ja taivu niin tämä viedään toiseen sänkyyn',Mies minkä ikäinen hyvänsä, äidin poikana ei kestä että se viedään pois ja jaetaan, ja hänet hylätään.Lännen miehet, ja nykyiset revolverisankarit tämän saman tahdon ja pelotteen alla ovat tahdottomasti pakotetut seuramaan - ei Jeesusta, vaan vaimojensa ja naisiensa missionia, jota he kutsuvat demokratiaksi ja liberaalien tasa-arvon taisteluksi.

Tämä vie miehet vesien taakse tappelemaan, niin kuin asiaan kuuluu. J a ampumaan konekivääreillä tasa-arvon nimissä.Mihin nyt sitten on uskomista. Toiko mies vai nainen synnin ja pahuuden maailmaan? Ihmiskunnalla on myyttisiä kertomuksia tästä samasta asiasta, miten, ja kenen toimesta paratiisi menetettiin.Raamatun alkulehdiltä Miltonin kadotettuun paratiisiin, iättömiä juttuja, osittain jo uusien aikakausien peittämiä, mutta silti iättömiä vertailuja, ja niin pitkään kun ihmisolio on osittainkin vielä ihmisolio, on pakko myöntää että aikojenkin lävitse niissä on kaikuja tähän päivään.Kadotettu paratiisi runoelmansa ensimmäisessä osassa Milton kertoo tarinan syöstystä enkeli saatanasta, joka karkotetaan taivaasta allas, sen jälkeen kun saatana on joukkoineen juoninut ja vietellyt ensimmäiset ihmiset syntiin ja tehnyt nämä synnin vuoksi kuolevaisiksi,
Kuten muistetaan, tässäkin ensimmäisessä saatanan suunnitelman välikappaleena oli nainen, Eva.Siellä alkaa jo varmaan naislukioiden korvat punoittaa, mutta minä jatkan kumminkin.Juuri tämän tapahtuman kautta luotiin ihmiskunnan iankaikkinen kirous, synti ja kuolema.
J. Miltonin vertaileva kuvaus niissä hahmoissa, jotka pantiin vartioimaan helvetin porttia, ovat synti ja nainen. Se on se tematiikka, joka on korostuneesti lähtöisin Miltonin mielestä ja kulkee läpi koko runoelman.

Nainen, synnin muotoisena, tahtoo jäädä isänsä puolelle ja seisoa tämän rinnalla, ja halita isänsä Lusiferin lailla saman laisessa suhteessa kun Lusifer oli Jumalaan ennen karkotustaan taivaasta alas maahan ja helvettiin. Tämä kuvio vastasi taivaallisen valtakunnan perhettä mutta on sen täydellinen vastapuoli.
Synti on saatanan tytär ja kantaa poikaansa kuolemaa. Nämä kolme perheenjäsentä, jotka muodostavat perheen, joka on täysin vastakkainen Aatamin ja Eevan alkuperheestä, taikka siitä perheestä joka on solmittu jumalan nimeen.
Lusiferin perhe syntyy synnistä ja syyllisyydestä. Kuolema on muodostettu raiskauksista ja insertistä, kuolema raiskaa äitinsä, synnin ja luo helvetin koirat. Väkivalta on tämän perheen tunnusmerkki. Saatana on käynnistänyt synnin, mutta ihmismielellä on ollut valinnan vapaus, seurat sitä, taikka ei. Mutta se valinta minkä ihminen paratiisissa teki, oli, lähteä seuramaan syntiä, ja liittyä tuohon synti ja syyllisyys perheeseen. Ja siitä lähtien - Miltonin mukaan, ihmisrotu on altistettu kuolemalle.Tehtävän vartioida helvetin porttia ja pitää saatana joukkoineen omalla paikallaan oli antanut synnille ja kuolemalle, alkujaan jumala.
Synti on kaunis nainen ja samalla saatanan tytär ja tämän morsian. Kuolema, hahmoton on olio, joka on synnin synnyttämä ja raiskaamalla alituisesti äitinsä toimittaa maailmaan ryömiviä kiljuvia hirviöitä, jotka ryömivä vuoroin ulos vuoroin sisään synnin elinaukoista.